Työehtosopimusten yleissitovuuden poistamisen ’sivuoireet’ yritysten tuote- ja palvelukehitykselle

Huoli suomalaisten yritysten kilpailukyvystä globaalin kapitalismin paineessa on saanut  monet vaatimaan työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumista. Huoli on aiheellinen, sillä vaikka maailman kauppajärjestön WTO:n tilastojen perusteella maailmankauppa on kasvanut kiihtyvästi toisen maailmansodan jälkeen (ks. kuvaaja 1), Suomen osuus maailmankaupasta on heikentynyt jo pitkään (ks. kuvaaja 2).

kuvaaja1kuvaaja2

Tilastojen ja tutkimusten valossa Suomi on taloudellinen alisuoriutuja: vaikka Suomessa koulutus, teknologian saatavuus ja yritystoiminnan integriteetti ovat maailmankärkeä, Suomen viennin osuus maailmankaupasta ei ole itse asiassa ollut koskaan näin pieni vuoden 1948 jälkeen, jolloin WTO aloitti maailmankaupan tilastoinnin. Miksi Suomelle tärkeiden korkeaa osaamista vaativien investointituotteiden ja teknisten palveluiden vienti ei vedä? Voisiko työehtosopimusten yleissitovuuden poistaminen olla lääke vientiteollisuutemme kilpailukyvyn ongelmiin?

Työehtosopimusten yleissitovuuden poistaminen on jonkinlainen lääke, mutta ei valitettavasti kovinkaan sopiva Suomen vientiteollisuuden ja laajemmin enenevästi tietoon ja osaamiseen perustuvan talouden ongelmiin. Päinvastoin suomalaisessa talouskeskustelussa ei ole juurikaan tunnistettu, että yleissitovuuden poistaminen voisi heikentää Suomen kilpailukykyä aiheuttamalla merkittäviä ’sivuoreita’ yritysten tuote- ja palvelukehitykselle. Miksi näin?

Koska luottamus on innovaatioiden syntymisen keskeinen katalyytti

Korkean osaamisen tuotteiden ja palveluiden globaaleilla markkinoilla Suomen kaltaisesta pienestä mutta kalliista maasta tuleva yritys voi usein erottautua kilpailijoistaan parhaiten tuotteidensa ja palveluidensa laadun, ei niiden hinnan, avulla. Esimerkiksi ympäristön ja teollisuuden mittalaitteita ja –palveluita kehittävä Vaisala on pärjännyt tällä stategialla jo kohta 80 vuotta. Yritykset voivat kuitenkin kilpailla tuotteiden ja palveluiden korkealla laadulla vain mikäli ne kykevenät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kehittämään uusia innovatiivisia tuotteita ja palveluita, joita asiakkaat haluavat ostaa.

Työehtosopimusten yleissitovuuden poistaminen voisi rapauttaa yritysten tuote- ja palvelukehityksen, koska paikallisen sopimisen lisääminen voisi helposti johtaa koetun epävamuuden, epäoikeudenmukaisuuden kokemusten ja jopa pelon lisääntymiseen työntekijöiden keskuudessa. Epävarmuuden ja pelon ilmapiirissä työntekijöiden huomio keskittyy usein töistä selviytymiseen ja perheen elannon turvaamiseen. Tällöin on epätodennäköistä, että työntekijät etsisivät aktiivisesti tietoa teknologisista läpimurroista, jakaisivat tietoa kollegoidensa kanssa tai pyrkisivät etsimään uusia keinoja asiakkaiden ja muiden sidosryhmien osallistamiseen tuotekehitysprosesseissa. Epävarmuuden ja pelon ilmapiiri yhdistettynä informaatiovirtojen pysähtymiseen voivat tutkitusti johtaa luovuuden ja yritysten kilpailukyvyn menetykseen jo muutamassa vuodessa.

Työehtosopimusten yleissitovuuden ja yritysten kilpailukyvyn romuttamisen sijaan tulisikin keskittyä Suomen viennin kilpailukyvyn kohentamiseen luottamuksen rakentamisen kautta. Luottamus on erityisen tärkeä tekijä Suomen taloudelle, sillä samoin kuin jaamme elämämme tärkeät, vaikeat ja muut luottamukselliset asiat luottamiemme ystävien kanssa, myös yrityselämän uudet ideat, asiakastarpeet sekä mahdolliset ratkaisut leviävät verkostoissa, joissa vallitsee luottamus.

Mitä yritykset ja poliitikot voivat tehdä luottamuksen lisäämiseksi?

Työehtosopimusten yleissitovuus omalta osaltaan auttaa luottamuksen muodostumista, sillä yleissitovuuden ansiosta työntekijät voivat luottaa siihen, että myös järjestäytymättömät työnantajat tarjoavat minimitason työehdot työntekijöilleen. Työehtosopimusten yleissitovuus, lait ja säädökset sekä yritystoiminnan korkea integriteetti ehkäisevät opportunistista käyttäytymistä ja sitä kautta ne luovat luottamusta toimijoiden välille jo pelkän olemassaolonsa kautta. Näin syntynyttä luottamusta kutsutaan usein ”institutionaaliseksi luottamukseksi.”

Lait ja säädökset, mukaan lukien työehtosopimusten yleissitovuus, mahdollistavat kuitenkin vain ’perustason’ luottamuksen muodostuksen. Niiden lisäksi yritykset tarvitsevat myös vahvempia luottamuksen lähteitä. Korkeaa osaamista vaativien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen on mahdollista vain mikäli yritys onnistuu positioimaan itsensä oikein organisaatioiden, keskeisten asiakkaiden ja teknologisten osaajien muodostamissa verkostoissa, joissa informaatio asiakkaiden tarpeista ja teknologisista ratkaisuista virtaa. Henkilöiden välinen luottamus on tunnetusti keskeinen ”voiteluaine” tällaisten suhteiden muodostumiselle ja informaation virtaamiselle. Yritykset voivat vaikuttaa henkilöiden välisen luottamuksen muodostumiseen lisäämällä interaktioiden määrää ja fasilitoimalla niiden laatua käyttämällä sosiaalista taitoa, jota usein kutsutaan myös johtamiseksi.

Innovaatioiden perustuminen henkilöiden välisiin luottamussuhteisiin on hallituksen kannalta hankala asia, sillä hallituksen keinovalikoima henkilöiden välisen luottamuksen lisäämiseen on rajattu. Suomessa ei ole kuitenkaan vielä täysin ymmärretty, että innovaatioiden kannalta keskeiset poliittiset päätökset tehdään Arkadianmäen sijaan yhä useammin kaupunginvaltuustoissa. Innovaatiotoiminta on lokaalia toimintaa, sillä se (jälleen kerran) perustuu ihmisten väliseen luottamukseen ja näiden ihmisten välillä virtaavaan informaatioon. Tämä periaate on ymmärretty esimerkiksi Lontoon Cityssä, jonka pääarkkitehti lähti suunnittelemaan Lontoota jo vuosikymmeniä sitten siitä näkökulmasta, että kaupungin kilpailukyvylle tärkeiden innovaatioiden edistäminen onnistuu parhaiten lisäämällä tiloja, kuten ravintoloita ja pubeja,  työpaikkojen lähelle, jotta ihmiset voivat kohdata ja vaihtaa tietoa.

Suomalaisten yritysten kilpailukykyä ei siis pelasteta institutionaalista luottamusta rikkomalla vaan mahdollistamalla ihmisten kohtaaminen, sillä yksilöiden välinen luottamus perustuu pitkälti yhdessä vietetyn ajan määrään. Epävarmuuden ja pelon ilmapiirin lietsomisen sijaan suomalaisten haasteena on oppia myös kohtaamaan, hyväksymään ja arvostamaan erilaisuutta, sillä Suomen position kohentaminen maailmankaupan verkostoissa vaatii luottamuksen rakentamista muidenkin kuin suomalaisten kesken. Vaikka esittelemieni luottamuksen lisäämisen keinojen vaikutukset näkyvät vasta pidemmän ajan päästä, tiedämme lähes varmasti jo nyt, että työehtosopimusten yleissitovuuden poistaminen ei ainakaan lisää luottamusta. Ja siksi vaatimukset työehtosopimusten yleissitovuuden romuttamisesta vaikuttavat tutkimustiedon valossa enemmän ideologisilta kannanotoilta kuin keinoilta talouden kohentamiseksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s